Etsintäleikkiä ja lelujen nimien opettelua

Jatketaanpa toinenkin kirjoitus leikkimisestä, nimittäin edellisessä postauksessa puhutusta etsintäleikistä ja siitä, miten koiralle voi opettaa lelujen nimet. Unikko oppi selvästi yhä paremmin oppimaan näiden leikkien avulla ja esine-etsintäkin tuli tutuksi. Samalla kaavalla voisi opettaa myös minkä tahansa esineiden nimet.
 
Lelujen nimien opettamisesta oli meille paljon iloa. Unikko oli pienenä aikamoinen lahkeessa riekkuja ja sen erinäiset kohtaukset pystyi hyvin keskeyttämään sillä, että sanoi ”etsi Tikru” ja pentu keskittyi sitten Tikrun etsimiseen, eikä varpaiden puremiseen tai muuhun mukavaan. Etsimisestä sai sille myös puuhaa, kun itse piti tehdä jotain, koska usein etsittyään lelun se tykkäsi pureskella sitä ja leikkiä jonkin aikaa itsekseen. Samalla tyylillä se saa edelleen kaikki luunsa ja muut puruherkkunsa.

Löysin luun!

Omasta kokemuksesta siis suosittelen lämpimästi lelujen nimien opettamista, mutta mikään pakollinen taitohan se ei ole. Mielestäni se kuitenkin edistää koiran oppimista ja luulisin, että auttaa koiraa hahmottamaan puhetta ja sanoja paremmin. Koiran kun on oman kokemukseni mukaan helpompi yhdistää sana johonkin konkreettiseen kuin vaikkapa johonkin liikkeeseen saati abstraktiin asiaan. Ainakin Unikko hoksattuaan idean oppi lelujen nimet lopulta parilla toistolla.

Opetimme Unikolle ensin etsimisen Koiratemppuja-kirjan (tekijät: Haggerty ja Benjamin) ohjeiden mukaan. Ensin koiralle näytetään jotakin hauskaa, lelua tai namia. Sen jälkeen tuo hauska asia laitetaan pienen matkan päähän, niin että koira näkee mihin se päätyy ja sanotaan ”etsi” (tai jokin muu itselle sopiva sana). Pentua pidetään aluksi kevyesti kiinni, jotta se ei lähde heti saalistamaan lelun perässä. Eli pentu näkee että lelu laitetaan maahan ja sitten se vapautetaan ja sanotaan samalla ”etsi”. Tätä toistetaan ja siitä tulee koiralle tosi kiva leikki. Palkkiota voi tietysti vielä vahvistaa leikkimällä sitten pennun kanssa lelulla. Harjoitusta vaikeutetaan pikku hiljaa niin, että lelu (tai nami, näitä voi vaihdella) päätyy koko ajan vähän kauemmas. Aluksi siten, että lelu laitetaan aina samaan huoneeseen, jossa koirakin on, mutta niin ettei se suoraan näe, mihin lelu meni, eli piilotetaan se jonkin näköesteen taakse. Unikko oppi tämän nopeasti, joten suht pian aloimme myös viemään Unikon makuuhuoneeseen odottamaan, että lelu piilotetaan. Samanhan voi tehdä vaikka päivän ruoka-annoksen kanssa.

Tässä kohtaa on hyötyä, että pentu on opetettu istumaan paikallaan ja opetettu myös odottamista ja malttia. Mutta jos asia ei ole hanskassa, voi toki aina laittaa oven kiinni siksi aikaa, kun lelu on piilotettu.

Nyt etsimiseen voidaan alkaa yhdistää lelun nimen opettelu. Tätä voidaan tehdä niin samassa huoneessa piilottamalla kuin silloin kun koira viedään toiseen huoneeseen. Itse taisin opettaa tämän enimmäkseen niin, että koira oli jo oppinut odottamaan makuuhuoneessa, että pääsee etsimään. Koiralle siis yksinkertaisesta näytetään lelua, voidaan pyytää haistamaan (tämäkin erittäin hyödyllinen taito/vihjesana) ja sitten pyydetään odottamaan. Eli meillä homma meni niin, että vein Unikon makuuhuoneeseen, näytin Tikrua, sanoin ”haista Tikru”, ”odota”. Ovi kiinni, piilotin Tikrun, menin Unikon luo, sanoin ”etsi Tikru” ja Unikko lähti tassut sutien etsimään.

Tein itse sen virheen, että piilotin aluksi liian vaikeisiin paikkoihin liian nopeasti. Eli kun koira viedään toiseen huoneeseen odottamaan, kannattaa aluksi vain jättää lelu keskelle lattiaa. Seuraavaksi pöydän jalan taakse, sitten huoneen reunaan jne. Tärkeää on, että koiran mielenkiinto säilyy ja koira löytää lelun aluksi melko helposti. Minun oli siis pakko helpottaa etsimistä, kun se alkoikin takuta ja Unikko ei millään löytänyt leluaan.

Kun tätä ”katso/haista Tikru” ja ”etsi Tikru” -hommaa toistaa riittävästi, koira alkaa yhdistää nimen leluun. Nimien oppiminen mielestäni helpottui meillä sitä mukaa, mitä enemmän lelujen nimiä Unikko oli oppinut. Se siis oppi oppimaan. Lisäksi nimi opitaan leikin ja hauskuuden kautta ja se on ainakin meillä ollut tosi pysyvää oppimista, eli Unikko muistaa nyt lelujensa nimet melko pysyvästi.

Eräänä päivänä sitten istuessani Unikon kanssa lattialla kokeilin pyytää Unikkoa etsimään Tikrun ja sehän toi lelukasasta juuri oikean lelun! Tästä lähin leikimme aina välillä etsintäleikkejä ja välillä Unikko sain vain etsiä jonkin sanomani lelun. Ja tässä kohtaa siitä tuli hyvä keino saada riekkuvan pennun huomio muualle ja keskittymään johonkin järkevään.

Meillä tämä toimi eikä mielestäni lisännyt riehumista. Mutta pitää huomata, että jotkut koira ketjuttavat ja muistavat asioita niin hyvin, että koira voisi pitää etsimistä palkkiona riehumisesta. Tämä ei itselläni silloin tullut mieleenkään, mutta nyt tajuan tämän mahdollisuuden. Ehkä parasta olisikin keskeyttää pennun toiminta jollain tavalla (nostamalla irti lahkeesta, nappaamalla pentu syliin, taputtamalla käsiä tms.) ja kun pentu on lopettanut riekkumisen, pyytää sitä etsimään jokin lelu.

Lelujen nimistä on sanottava vielä sen verran, että kannattaa miettiä ne ”kunnolla”alusta asti. Siis lähinnä kyse on siitä, että pohtii ettei nimi muistuta mitään muuta paljon käytettävää sanaa eikä ole liian pitkä. Esimerkiksi vesinokkaeläin-lelusta tuli meillä ”saukko” :D Myös kannattaa miettiä, että jos koiralla on monia vähän samantyyppisiä leluja, ne kannattaa alusta asti erotella selkeästi. Siis ei niin, että on 3 eri palloa, vaan että on Pinkki pallo, Siilipallo, Tennispallo tms. Ja tärkeimpänä vielä se, että jokaisen perheenjäsenen tulee käyttää täsmälleen samoja nimiä, luonnollisesti.

Kivointa Unikon mielestä taitaa olla sekä herkkujen etsintä että keppien etsintä metsästä. Samaa etsintää voi siis soveltaa myös ulkona: Unikko osasi jo puolivuotiaana etsiä tismalleen oikean kepin, joka sille oli piilotettu. Se siis saa haistaa keppiä, odottaa kun piilotamme kepin metsään ja Unikko pääsee etsimään. Mikään muu "työ" ei saa penskan häntää niin paljon heilumaan kuin kepin etsintä metsästä.