Tämä blogi on syntynyt pitkään pohtien sitä kaikkea, mitä tuore
koiranomistaja kohtaa ja mistä koirakirjat tai netin ohjepalstat eivät
kerro tai mitä ne eivät valota riittävästi. Monet postausten aiheet ovat
syntyneet ensimmäisen yhteisen vuoden aikana, ja vaikka niitä nyt osin
jälkikäteen kaivellaan muistista, ovat ne edelleen meille ajankohtaisia.
Usein törmään näihin teemoihin lisäksi arkielämässä koiria ja
koiraihmisiä tavatessa tai koira-aiheisia tekstejä ja kirjoja lukiessa.
Postaukset kulkevat käsi kädessä sen kanssa, millaisia olemme ihmisenä ja koirana. Unikko, tämän blogin innoittaja, on syksyllä 2014 syntynyt espanjanvesikoiranarttu. Blogin aloittamisen tienoilla Unikko on n. vuoden ikäinen. Unikko ei ole ollut helpoin ensimmäinen koira, mutta kuten tavataan sanoa, se on opettanut kyllä koko rahan edestä. Meillä menee kuitenkin hienosti ja Unikko on ihan terveellä päällä (ja ruumiilla!) varustettu yksilö.
Unikkoa luonnehtivia piirteitä on mm. varauksellisuus kaikkea uutta kohtaa, kiinnostus kaikkea uutta kohtaan, tietty signaaliherkkyys, eli tarkkailee kaikkea ympärillään hyvin tarkasti ja reagoi siihen. Paimen- ja vesikoiramaiseen tapaan Unikko on varautunut uusia ihmisiä ja koiria kohtaan, mutta äärimmäisen sitoutunut ja ylitsevuotavan kiintynyt omiinsa. Unikko on myös vähän jääräpää ja pentuna se vaan puri täysillä varpaista ja riekkui hihnan päässä. Uskon siitä olevan myös harrastuksiin ja se tykkääkin kovasti treenaamisesta, nyt kun pahimmat murkkuilut on taas takana ja keskittymiskykyä löytyy.
Minä puolestani olen aika herkkä, kaikkea pitkään pohtiva ja analysoiva ihminen. Olen myös kiltti, vaikka toisaalta aika jääräpää minäkin tarvittaessa. Olen myös kohtuullisen rauhallinen ja uusien asioiden omaksuminen ja hyväksyminen ottavat aina pienen tovin. Minua myös luonnehtii halu ymmärtää eri asioita syvällisesti ja oppia koko ajan lisää.
Koiran ottaminen oli kohdallani se tavallinen tarina: Olin haaveillut koirasta lapsesta lähtien ja sitten aikuisena elämän asetuttua sopiviin uomiin, otimme avomiehen kanssa ensimmäisen koiramme. Koiran piti olla kiltti ja sosiaalinen, helposti koulutettava ja ihmisen kanssa tekemisestä kiinnostunut. Harrastushaaveita ei ollut, paitsi sienestäminen koiran kanssa! Sellainen ”tavallinen” ensimmäinen koira, kun koirakokemusta oli niin rajallisesti.
Sellaista pakettia meille ei ihan tullut, mutta tuli koira, joka on opettanut valtavasti niin itsestä kuin koirista. Ihana karvapallohan se on ja rakas. Olisi myös voinut käydä paljon huonommin: monet kärhämämme on kai käyty pentupöljäilyn takia ja jos toisen kerran meille pentu tulee, tiedän niin paljon paremmin, miten toimia. Nykyään voin myös todeta, meillä menee tosi hyvin!
Tervetuloa blogimme vieraaksi!
Postaukset kulkevat käsi kädessä sen kanssa, millaisia olemme ihmisenä ja koirana. Unikko, tämän blogin innoittaja, on syksyllä 2014 syntynyt espanjanvesikoiranarttu. Blogin aloittamisen tienoilla Unikko on n. vuoden ikäinen. Unikko ei ole ollut helpoin ensimmäinen koira, mutta kuten tavataan sanoa, se on opettanut kyllä koko rahan edestä. Meillä menee kuitenkin hienosti ja Unikko on ihan terveellä päällä (ja ruumiilla!) varustettu yksilö.
Unikkoa luonnehtivia piirteitä on mm. varauksellisuus kaikkea uutta kohtaa, kiinnostus kaikkea uutta kohtaan, tietty signaaliherkkyys, eli tarkkailee kaikkea ympärillään hyvin tarkasti ja reagoi siihen. Paimen- ja vesikoiramaiseen tapaan Unikko on varautunut uusia ihmisiä ja koiria kohtaan, mutta äärimmäisen sitoutunut ja ylitsevuotavan kiintynyt omiinsa. Unikko on myös vähän jääräpää ja pentuna se vaan puri täysillä varpaista ja riekkui hihnan päässä. Uskon siitä olevan myös harrastuksiin ja se tykkääkin kovasti treenaamisesta, nyt kun pahimmat murkkuilut on taas takana ja keskittymiskykyä löytyy.
Minä puolestani olen aika herkkä, kaikkea pitkään pohtiva ja analysoiva ihminen. Olen myös kiltti, vaikka toisaalta aika jääräpää minäkin tarvittaessa. Olen myös kohtuullisen rauhallinen ja uusien asioiden omaksuminen ja hyväksyminen ottavat aina pienen tovin. Minua myös luonnehtii halu ymmärtää eri asioita syvällisesti ja oppia koko ajan lisää.
Koiran ottaminen oli kohdallani se tavallinen tarina: Olin haaveillut koirasta lapsesta lähtien ja sitten aikuisena elämän asetuttua sopiviin uomiin, otimme avomiehen kanssa ensimmäisen koiramme. Koiran piti olla kiltti ja sosiaalinen, helposti koulutettava ja ihmisen kanssa tekemisestä kiinnostunut. Harrastushaaveita ei ollut, paitsi sienestäminen koiran kanssa! Sellainen ”tavallinen” ensimmäinen koira, kun koirakokemusta oli niin rajallisesti.
Sellaista pakettia meille ei ihan tullut, mutta tuli koira, joka on opettanut valtavasti niin itsestä kuin koirista. Ihana karvapallohan se on ja rakas. Olisi myös voinut käydä paljon huonommin: monet kärhämämme on kai käyty pentupöljäilyn takia ja jos toisen kerran meille pentu tulee, tiedän niin paljon paremmin, miten toimia. Nykyään voin myös todeta, meillä menee tosi hyvin!
Tervetuloa blogimme vieraaksi!
Kiitos vielä ihanasta blogista!
VastaaPoistaLukemista riittää. Nyt ahmin vain tämän hetken mielipahaan. Meillä on myös hankalaa alle vuoden ikäisen pentukoiran kanssa. Olisinpa tiennyt rodun huonoista puolista! Mutta ehkä nyt saan lisättyä ymmärrystä. Halusin vain sanoa, että meillä otettiin tuo sosiaalistaminen rennosti ja todella hitaasti, omaan tahtiin. Tuntui ja tuntuu edelleen että rodun henkinen kehitys on järkyttävän hidasta. Tästä huolimatta pentu on varautunut ja/tai menee vieraista kierroksille. Eli teki sosiaalistamisen rauhassa tai vauhdilla, niin ehkä se luonne siellä kuitenkin eniten määrää. Me on harjoiteltu eniten rauhoittumista, sen olen huomannut tärkeäksi.
Toivon todella, että tämäkin ransu "paranee" ajan kanssa ;)
Kiitos itsellesi kommentista ja ajatustesi jakamisesta! On tosi mukavaa saada tietää, että blogista on muillekin iloa tai apua :) Ikävä tosin kuulla, että teillä(kin) on vaikeaa pentuaikaa. Rotujen huonoista puolista on tosiaan aika vaikeaa saada ainakaan sellaista "analyyttistä" tietoa, josta olisi apua rotuja vertaillessa. Jos teilläkin on perro, niin ymmärrän! Hankalan pennun kanssa on tosi vaikeaa saada tai löytää neuvoja ja ohjeita, jotka toimisivat ja jotka auttaisivat ymmärtämään tuota pikku otusta, koska siitä kaikki lähtee. Ihan niin kuin sanoit, se perusluonne kyllä merkkaa valtavasti ja kun pentua alkaa tuntemaan ja sen perusluonteen osaa hyväksyä, asiat voivat alkaa ainakin tuntua vähän helpommilta. Saattaa hyvin olla, että meilläkään ei olisi ollu vaikutusta sillä, miten sosiaalistamisen kanssa edettiin. Se tosin on ollut jälkikäteen selvää, että meillä ihmisiä tuputettiin liikaa ja se sai Unikon vielä varautuneemmaksi. Mutta täydellä välinpitämättömyydellä ei silläkään olisi saatu tuloksia, koska Unikko suhtautuu välinpitämättömiin ihmisiin keskimäärin välinpitämättömästi.
PoistaTsemppiä teille!! Mulle voi myös pistää postia sivupalkin lomakkeen kautta --> Kyllä ne rekut keskimäärin ajan kanssa paranee ;) Mun pitäisikin laittaa postaus siitä, miten paljon meillä asiat on helpottuneet ajanmyötä ja miten paljon Unikko on tietyiltä osin muuttunut ja kehittynyt.