Koiranpennun ikäkaudet - eli yhtä vuoristorataa?

Koiranpennun elämässä on monia erilaisia herkkyys- ja kehittymiskausia. Koiranomistajan peruskurssin materiaaleissa kerrotaankin näistä hyvin. Ikäkausista lukiessa kaikki tuntuu kovin selvältä: okei, sosiaalistumisen herkkyyskausi 5-12 viikkoa. Sen jälkeen lapsuusikää ja sitten murkkuilua. Kunhan selviän ekoista kuukausista, niin kyllä sitten helpottaa! Vai helpottaako sittenkään?

Ai mullako muka uhmis ja murkkuikä?

Ensimmäisen koiranpennun kanssa joutuu sen tosiasian eteen, että kaikki on monimutkaisempaa kuin paperilta (tai näytöltä) luettuna, niin myös nämä ikäkaudet. Totuus – ainakin meillä, toivottavasti muilla on rauhallisempaa – on se, että pennun kehitys on yhtä vuoristorataa, ja siinä on todella vaikeaa huomata säännönmukaisuuksia. Lähinnä joutui toteamaan, että jaahas, nyt on taas tällanen kausi päällä.

Unikko esimerkiksi aloitti lällättelykautensa jo heti sen jälkeen kun täytti 3 kk. Eli vapaanaollessa ei antanut kiinni, vaan lällätteli ja juoksi karkuun. Samaan aikaan alkoivat ränttätänttä-kohtaukset, joissa pentu meni ylikierroksille, haukkui, näykki (puri) ja riehui ilman, että siihen olisi saanut mitään tolkkua. Välillä nämä uhmaikäiset käytökset laimenivat ja pentu käyttäytyi hyvin. Välillä taas iskivät täysiä päälle ja pentu koetteli rajojaan. Tätä jatkui n. 3 kk iästä n. 11 kk ikään ja vieläkin välillä, kun kierroksia on tarpeeksi, lähtee lapasesta. Ei siis toivoakaan, että kun ”kausi” välillä meni ohi, se ei olisi tullut aina uudella voimalla takaisin.

Myös ”mörköikiä” on meillä nähty useita. Välillä muut koirat olivat kauhean pelottavia, välillä taas tärkeintä oli päästä leikkimään, eikä yhtään pelottanut. Näihinkin oli todella vaikeaa orientoutua, kun ei koskaan tiennyt, mikä kausi on milloinkin päällä, koska kaudet eivät noudatelleet mitään selvää kaavaa. Mutta ei kai tosielämä useinkaan noudata ;)

Unikon elämä on ollut yhtä mullistusta sen henkisen kasvun kannalta. Vuorotellen meillä on vieraillut rauhallinen koira, valtavan toiminnantarpeinen koira, pelokas koira, uhmakas koira, ujo koira ja nyt viimeisimpänä kotiin tulevia vieraita rakastava koira. Tietyt piirteet ovat toki säilyneet ja vanhetessaan koira on ”parantunut”.

Ensikertalaisena olin kuitenkin todella hämmentynyt kehityksen aaltoliikkeestä, vaikka kaipa sen olisi pitänyt olla itsestäänselvyys. Vielä kun kyseessä oli hyvin intensiivinen, emotionaalinen ja kiihkeä pentu, aaltoliike korostui. Koskaan ei tiennyt, mistä tuuli puhaltaa seuraavalla viikolla.

Olin yllättynyt myös toisesta murkkuiästä, joka alkoi siinä 1 v 3 kk paikkeilla ja näyttää vieläkin hiukan olevan päällä, tosin rauhoittumista on jo havaittavissa. Tuntui niin pöljältä, että jo kertalleen rauhoittunut nuori koira aloitti uudelleen pentupöllöilyt lahkeessa roikkumisineen ja ränttätänttä-kohtauksineen. Eikö me todella käyty nää jutut jo kertaalleen (tai aika monta kertaa) läpi??

  Toki nuo alussa mainitut koiran elämän kehityskaudet ovat yleistyksiä ja esimerkiksi sosiaalistumisen herkkyyskautta on tutkittu ilmeisen paljon, joten kyllähän minä noihin kausiin uskon. Ne kertovat yleisellä tasolla millaisia hormonaalisia muutoksia pentu käy läpi ja mitä on odotettavissa. Osa pennuista on tasaisempia ja ikäkausien vaihtelun nähnee selvästi: on helppo huomata, koska koira tulee mörköikään tai alkaa tulemaan sukukypsäksi. Näin ainakin kuvittelen.

Pennulla voi kuitenkin olla päällä yhtä aikaa niin mörkö-, murkku-, kuin uhmakauttakin ja niistä on vaan selvittävä eteenpäin. Kannattaakin panostaa nuoren koiran kanssa tekemiseen ja arjen käyttäytymisen opetteluun, mutta muistaa, että vanheneminen tuo järkeä pöllön päähän. Niin se on tuonut meilläkin.