Onko pentu tyhjä taulu?

Ensimmäistä koiraansa ottaville usein sanotaan, että kannattaa ottaa pentu, koska ”sen voi muokata omanlaisekseen”, ikään kuin pentu olisi tyhjä taulu, johon omistaja voi kirjoittaa haluamansa koodiston.

Uskoin itse tähän väitteeseen aluksi ehkä vähän liikaakin ja otin sen kirjaimellisesti. Kenties jokainen pennunomistaja tietää, kuinka pennun käytös ihmetyttää ja alkaa pohtia, mitä on tehnyt väärin, kun se käyttäytyykin noin. Miksi se riehuu hihnan päässä, pyrkii pois pesusta ja haukkuu yllättävissä tilanteissa. 

On ihan totta, että pentu sopeutuu keskimäärin kotinsa elämään. Unikko esimerkiksi on sopeutunut siihen, etteivät ruoka-ajat koita kelloa katsomalla eikä siten häiriinny siitä ollenkaan, toisin kuin vanhempi koira, joka olisi tottunut saamaan ruoan minuutin tarkkuudella.

Pentua on myös helpompi ohjata haluamaansa suuntaan, sillä ei ole vielä liiemmälti kokemuksia tai käyttäytymismalleja. Koirahan toistaa juuri niitä käytöksiä, joita se on tottunut käyttämään. Kun olen antanut Unikon haahuilla hissiä odottaessa rappusiin, se tekee sen tasan joka kerta. Joten ei ehkä olisi kannattanut antaa sen pentuna vaellella sinne ;)

Pentu on myös helppo opettaa, kun taustalla ei ole vielä juurikaan niitä valmiita käyttäytymismalleja. Tavallaan pentu onkin siis tyhjä taulu.

Toisaalta pennullakin on jo käytöksiä, jotka tosin muokkautuvat ajan kuluessa. Pentu toimii sen mukaan, mitä se on oppinut lapsuudenkodissaan emonsa, sisarustensa ja ihmisten kanssa. Pentu myös toimii synnynnäisten ominaisuuksiensa mukaan. Yksi pentu on hyvin rauhallinen ja suhtautuu uusiin asioihin kiinnostuneen innostuneesti: omistaja on toki voinut osata ohjata pentua erityisen hyvin, mutta suurella todennäköisyydellä kyseessä ovat synnynnäiset temperamenttipiirteet. Toinen pentu kiihtyy nollasta sataan, haukkuu vieraita ja hössöttää kaiken valveillaoloaikansa. Tällaisen pennun kanssa on turha tuntea syyllisyyttä: omistaja ei voi synnynnäisiä piirteitä taidoistaan huolimatta muuttaa, vaikka muokata voikin ja luultavasti aikuisen koiran käytös on jo ihan erilaista.

Pentu ei siis saavu kasvattajalta tyhjänä tauluna vaan omana yksilönään, joka reagoi yksilöllisesti eri tilanteisiin. Podin itse valtavasti syyllisyyttä ja häpeääkin siitä, että oma pentuni käyttäytyi miten käyttäytyi ja koin, etten ollut osannut opettaa ja ohjata sitä oikeaan suuntaan. Vasta, kun opin tuntemaan pentuni ja tajusin, millainen yksilö se on, aloin rentoutua ja uskoa, että hyvin tästä selvitään. Kun lakkasin ajattelemasta, että kaikki on opittava tässä, nyt ja aivan heti, vaan että kasvu on prosessi, jossa erilaiset vaiheet seuraavat toisiaan, alkoi pennun kasvatuskin tuntua paremmalta. En enää pelännyt pilaavani pentua, kun se ei heti 6 kk iässä osannutkaan käyttäytyä niin kuin toivon (eli siivosti, rauhallisesti, järkevästi – mitä se ei vieläkään osaa aina kovin hyvin).

Pikku pentu on siis tavallaan tyhjä taulu, sillä ei ole liiemmälti hankittuja tai piintyneitä tapoja, mutta ei se vielä osaakaan juuri mitään, vaan toimii temperamenttinsa ja muiden synnynnäisten ominaisuuksiensa ohjaamalla tavalla, jota sen lapsuuden kodin opit höystävät. Se on vielä vallaton muksu, joka toimii niin kuin sillä hetkellä hyväksi katsoo. Aikuisena se saattaa käyttäytyä aivan eri tavoin kuin pentuna ja siihen onneksi itse pääsee väliin vaikuttamaan. 

Tyhjä taulu? Vain kuvanoton ajan...

Vaikeista pennuista kasvaa myös fiksuja aikuisia koiria ja helpoista pennuista vaikeita aikuisia. En olisi itse ikinä uskonut, että Unikon käytös muuttuu kohti aikuisuutta niin paljon kuin se on muuttunut. Tuntuu uskomattomalta, että nykyään meillä vierailevat ihmiset saavat suukkoja ja intoilua, eivätkä haukkumista ja väistelyä.

Hiukan huolia

Blogi on ollut vähän hiljaiselossa, vaikka tarkoitus oli postailla kerran viikossa, parissa. Oma elämä on nyt kuitenkin hidastanut tätäkin touhua. Meillä oli myös vähän tassuhuolia Unikon kanssa, kun Unikolle tuli paha tulehdus vasempaan etutassuun. Tällä kertaa siis kuvallinen postaus tuoreista huolista.

Unikolle tuli aluksi pieni patti anturoiden väliseen ihoon, joka oli oireeton viikon, pari. Sitä seurailtiin ja epältiin rasvapatiksi. Se alkoi kuitenkin vaivaamaan Unikkoa ja pestessä patti selvästi oli vähän kipeä.

Patti alkoi myös hiukan kasvaa ja näytti silloin aluksi tältä (pahoittelut huonosta kuvanlaadusta):


Yhtenä viikonloppuna patti alkoi sitten kasvaa oikein kunnolla ja teki ympärilleen lisää kovia patteja, jotka selvästi olivat tosi kipeitä, koska Unikko alkoi ontumaan. Unikko oli tosi vaisu ja väsynyt ja huoli kova, vaikka selvää oli, ettei tässä nyt ensiapuun olla joutumassa. Onpa kurjaa katsoa vierestä, kun toinen on ihan kipeä raasu! Näitä tilanteita, kun ei meille onneksi ole siunaantunut vielä kovinkaan montaa.

Tällaiseksi se muuttui:



Käytiin sitten lääkärissä heti maanantaina ja saatiin antibioottikuuri. Lääkäri ei suositellut pattien avaamista, koska oli sitä mieltä, että ne olisivat vain pahentuneet, kun olivat jo niin tulehtuneita. No, ensimmäinen antibioottilaatu ei auttanut ollenkaan, vaan pikemminkin tuntui, että tilanne paheni. Onneksi toinen antibiootti auttoi ja paraneminen alkoi.

Tässä vaiheessa ekaa antibioottia oli syöty 2 päivää ja se vaihdettiin sitten toiseen. Voitte arvata kuinka kipeä tällainen tassu on:


Kolmen viikon antibioottikuuri ei ollut ihan se, mitä kaivattiin, varsinkin, kun Unikko on onneksi välttynyt niiltä. Tilanne oli kuitenkin niin kurja, että olin todella helpottunut, kun kuuri puri hyvin, kaikki patit hävisivät eikä toistaiseksi mikään ole uusinut. Tassuväleihin taisi tulla kuurin sivutuotteena hiivaa, koska varvasvälit punoittivat, mutta sekin tilanne on rauhoittumaan päin.

Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin, ettei vaiva uusi eikä tule mitään tulehduskierteitä. Onneksi ongelma selvästi oli vain tässä yhdessä tassussa, eikä levinnyt muualle, eli toivon mukaan ei ole mitään ihosairauksia tai atopiaa tms.

Tällä kertaa siis tuoreempia kuulumisia. Seuraavassa postauksessa (joka odottaa jo valmiina!) paneudutaan taas pentuajan mysteereihin :)

Ps. Jos blogi on löytänyt lukijoita ja ilahduttanut jotakuta, saa jättää kommentteja :)