Osaamisen 10 parasta

Valvoskelin viime yönä unta odotellen ja rupesin siinä miettimään koirankoulutuksen kiemuroita. Unettomuus oli osin itse aiheutettua, koska tartuin sängyssä Tommy Virénin ja Päivi Romppaisen kirjaan Onnistu koirasi koulutuksessa. Ei ole koskaan kovin hyvä idea lukea myöhään illalla aivotoimintaa aiheuttavaa tekstiä.

Hei oikeesti, joudunko poseeraamaan kirjan kanssa??

Kirjaa lukiessani mietin ensin, miten en ole kyllä onnistunut kouluttamaan Unikolle kirjassa mainittuja neljää tärkeää peruskäytöstä vahvaksi ja myöhään illalla se aiheutti hiukan mälsän olon. Ylipäätään minkään käytöksen kouluttaminen todella vahvaksi on aika vaikeaa, enkä voi väittää kunnostautuneeni siinä kovinkaan hyvin.

Tästä päädyin pohtimaan sitä, mitkä käytökset, tavat ja temput Unikko osaa vahvimmin, eli tämän kerran postauksen aiheena on ne 10 asiaa, jotka Unikko on oppinut parhaiten, jotka on opetettu parhaiten tai jotka ovat olleet meille kaikista hyödyllisimpiä (ja jotka Unikko osaa :D)

Tämä ei ole varsinainen TOP 10 -lista, koska paremmuus on aina tilannesidonnaista.


 

1. Etsintäleikki
Kuten olen aiemmassa postauksessa kuvannut, leikimme Unikon kanssa pienenä paljon etsintäleikkiä. Se oli pentu- ja nuoruusaikana ihan paras touhuamisen muoto, jolla sai virtaa pennusta pois ja joka on muodostunut niin vahvaksi toiminnaksi, että leikimme sitä myös ulkona siten, että Unikko etsii piilottamaani keppiä. Etsiminen on hyvää, keskittymistä vaativaa puuhaa ja Unikko selvästi nauttii siitä.

2. Odottaminen ruokakupilla
Unikko siis istuu ja odottaa aina lupaa saada syödä kupista. Tavasta on muodostunut niin vahva, että vaikka lähdemme huoneesta ja unohdamme koiran, Unikko sisukkaasti odottaa lupaa saada ruokansa. Mietin eilen yöllä, että hitsi, miten tuo käytös onkin niin vahva ja toimii takuuvarmasti. Samassa tajusin: ruokailutilanteessa on toimittu AINA samalla tavalla ja kahdessa vuodessa siitä on tullut todella vahva ja luotettava käyttäytymismalli Unikolle. Jospa samaan pystyisi ulkona ja lenkkiolosuhteissa muita asioita kouluttaessa!

3. Vapaana ulkoilu
Tekisi mieli kirjoittaa "vapaana seuraaminen", mutta ei, valitettavasti siinä on vielä petrattavaa. Mutta koska Unikon on annettu juosta paljon vapaana, se pysyttelee lähellä eikä karkaile vapaana minnekään (no, okei, oli teinispurttivaihe, mutta kirmaamasta tultiin kuitenkin aina takaisin). Unikko myös istuu odottamaan vapaaksi pääsyä sekä antaa laittaa hihnaan kiinni nätisti, koska näitä on treenattu paljon.

Nuuksiossa kesäretkellä

4. Sylissä rauhoittuminen
Koska Unikko oli pentuna yöt todella levoton, sitä piti rauhoittaa sylissä monta kertaa yössä. Nykyäänkin se suostuu olemaan sylissä nätisti ja tuntuu rauhoittuvan, kun siitä ottaa kiinni napakasti. Myös hoitotoimenpiteet onnistuvat enimmäkseen nyt kun viime talvena ilmestyneestä kynsienleikkaustraumastakin on enimmiltään selvitty.

5. Leikkiminen eri paikoissa ja tilanteissa
Ajattelin eilen, kuinka hyvä on, että Unikon kanssa on leikitty paljon eri paikoissa, jolloin sitä voi myös palkata leikillä ja muutenkin viedä sen huomion leikkiin monenlaisissa tilanteissa. Noh, tänään oltiin pitkästä aikaa koiratapahtumassa ja ei kyllä leikkiminen kiinnostanut vähääkään, sen verran Unikko oli jännitynyt, vaikka oltiin vain turisteilemassa. Joka tapauksessa olen tosi tyytyväinen, että otin aikanaan onkeeni jostakin koirakirjasta, että pennun kanssa kannattaa opetella leikkimään kaikissa paikoissa ja tilanteissa.

6. Oppimaan oppiminen
Jos Unikon koulutus ei olekaan vielä "valmis" (mitä se sitten tarkoittaisikaan :D), niin ainakin se osaa kokeilla ja opetella uutta. Tuossa Virénin ja Romppaisen kirjassa kerrottiin koirasta, joka kosketuskepin nähdessään vain istua möllötti, eikä tehnyt mitään :O Joten ainakin meillä on pohjat opetella asioita, kun Unikko tajuaa, että nyt hei treenataan ja opetellaan uutta (tai vanhaa).

7. Arjen sanat
Tämä kohta tarkoittaa sellaisia sanoja, joita olen alkanut toistamaan aina samoissa tilanteissa sen kummemmin niitä erikseen opettamatta. Unikko tietää, mitä "pesulle" tarkoittaa ja että silloin suunnataan kylppäriin. Tai kun mennään nukkumaan tai se herää keskellä yötä ja kuuluu "nyt nukkumaan", se tietää, että okei, parempi mennä nukkumaan. Myös "pois" on jokseenkin spontaanisti opittu käytös, samoin "ulos" ja "pisulle". Myös "ravista" on käytös, jota olen alkanut nappaamaan ja nimeämään. Unikko ei kyllä ravista, jos siltä ei tunnu, mutta jos se on juuri pesty ja haluan sen ravistamaan suihkutilassa enkä eteisessä, sanon "ravista". Toimii!

8. Junassa ja julkisissa kulkuvälineissä matkustaminen
Unikko on kulkenut junassa 7-viikkoisesta. Kun se alkoi olla muutaman kuukauden ikäinen eikä enää matkustanut sylissä, siitä tuli kauhea riiviö ja se yritti hyppiä ihmisten lahkeisiin, konnarin lippulaitteisiin (voi kun ne kilisevät kivasti!) ja muutenkin söhelsi. Lopulta päätin, että nyt se loppuu ja aloin nappaamaan Unikon jalkojeni väliin istumaan. Ja kappas, siihen loppui säheltäminen! Olisin ollut tietysti paljon parempi kouluttaja, jos en olisi fyysisesti ohjannut pentua sinne, vaan olisin vaikka naksutellen sheipannut sille käytöksen, jossa se menee jalkojeni väliin. Tässä kohtaa kuitenkin omat taidot ja arkielämä tulivat vastaan: en osannut tehdä niin ja junassa oli vaan matkustettava, joten ei-niin-hienon koulutuskeinon, fyysisen ohjailun, ansiosta Unikko tulee nykyään aina julkisissa kulkuvälineissä omalle paikalleen, jalkojeni väliin ja rauhoittuu sinne. Tätä on hyvä käyttää monissa tilanteissa, esim. juuri tänään, kun koiria kulki ohi solkenaan koiratapahtumassa.

9. Vieraiden ihmisten tervehtiminen
Tätä ei voi pitää varsinaisesti koulutusvoittona, mutta ehkä suurin ja tärkein asia, joka meidän elämässä on muuttunut, on Unikon suhtautuminen vieraisiin ihmisiin. Kuten olen kertonut, Unikko oli lähemmas vuoden ikään äärimmäisen varautunut muita ihmisiä kohtaan. Kun tajusimme lopettaa maanittelun ja kielsimme ihmisiä tyrkyttämästä itseään Unikolle, tilanne alkoi helpottaa. Sekin varmaan auttoi, että laitoimme Unikon hoitoon vieraalle ja sen oli opeteltava luottamaan muihinkin ihmisiin kuin meihin. Suurin osa muutosta on kuitenkin tapahtunut hiljakseen ajan kanssa, mistä ei oikein kunniaa voi ottaa itselle. Muutos on kuitenkin niin iso, että väkisin ajattelee, että on sitä jotain oikein tullut tehtyä.

10. Yhdessä tekeminen.
Viimeinenkin kohta on oikeastaan jotain muuta kuin osaamista tai treenattua käytöstä. Tämä viimeinen kohta tarkoittaa sitä, että pian aikuisen (2-vuotiaan!) koiran kanssa huomaan, miten totta on se, kun pentu- ja nuoruusaikaan käsketään panostamaan. Unikon kanssa on tehty paljon, on treenattu, leikitty, löllöilty ja nyt on ihanaa, kun kotona on tyytyväisyyttään sohvalla vieressä pörisevä koira, johon on rakentunut hyvin kiinteä suhde, jonka tuntee läpikotaisin ja joka lukee meitä pienimmistäkin sanoista ja eleistä.

Saa ottaa haasteen vastaan ja pohtia, mitkä teidän 10 tärkeintä oppia, vahvinta käytöstä tai oppimisen riemuvoittoa ovat!

Punkaharjun arboretumin lehtikuusimetsikössä.