Kuvia pentuvuoden varrelta

Intensiivisen työrupeaman ja influenssan jälkeen on hyvä palata taas blogin äärelle pohtimaan koiramaisuuksia. Eipä sillä, on niitä tullut pohdittua myös töiden ohessa ja kuumetaudin kourissakin ;)

Koska blogissamme on pohdittu aika paljon koirankasvatuksen haasteita, ajattelin, että paikallaan on kevyempi kuvapostaus muutamista hauskoista hetkistä (joista kuva on tullut näpättyä!). Pahoittelut kuvien laadusta, niistä ei arvaisi, että valokuvaus on sydäntä lähellä :D

Tästä se suurinpiirtein lähti: pieni nyytti sohvannurkassa.... joka uhkarohkeasti siirtyy nukkuessaan yhä lähemmäs reunaa.

Pikkuriiviö oli ehtiväistä sorttia, mutta kauaa ei mennyt, kun Unikko kasvoi ohi sen, että mahtui tunkemaan itsensä sohvapöydän hyllyjen väliin.

Ekana jouluna mökillä oli kovat pakkaset ja Unikko pääsi reppukyytiin. Oikeasti se kyllä lähinnä mennä viipotti, pysyi niin paremmin lämpimänä. U 3 kk myös kävi ensimmäisenä meistä avannossa, mutta siitä ei valitettavasti materiaalia ole (onneksi sain kopattua pennun ylös)

 Unikolta lähti pentuturkki n. 6 kk iässä. Olihan se aikamoinen reuhka :P

Unikon yksi kavereista on tiikeri Taisto, hyvät kamut, kuten näätte!

"Jos mä vähän lepään tässä sillä aikaa kun sä peset hampaita..."

Viljelypalsta-apurina Unikko on vertaansa vailla: kaivaa perunat maasta ja syö ne raakoina. Myös nauris, lanttu, porkkana, kaikki kelpaa. Ja jos toimintaan ei pääse mukaan, alkaa huuto kompostin nurkalta: "mäkin haluan sinne, missä te ootte!!!"

Unikon synttärilahjana oli kokonainen sonninsuti. Siis kokonainen. n. 80 cm pitkä...

Ja tällanen karvatonkuono siitä tuli syksyn trimmauksessa. Suloinen kaveri, mutta näyttää paaljon nössykämmältä kuin on tosielämässä :D

Ja sitten vielä vikaksi: käärmekoira Unikko.