Riehuntaleikkejä vai ei?

Koiran kanssa leikkiminen käsittääkseni herättää koiranomistajissa tunteita ja jopa ilmeisesti jakaa koulukuntia. Olen lukenut erästä pari vuotta vanhaa pentukirjaa, jossa todettiin, että leikkiä kannattaa hyödyntää oman "dominanssin" näyttämiseen eli painia käsipainia (hanska kädessä) niin kauan kunnes pentu ei enää halua leikkiä. Ja että pennun kanssa ei ole välttämättä pakko leikkiä. Siis mitä?

Leikkiminen lienee kuitenkin ruokkimisen ja ulkoilun ohella kolmas tärkeimmistä yhdessäolon muodoista koiralle ja ihmiselle. Tässä mainiossa Koirakoulu Verkossa -sivun blogissa kerrotaankin erittäin kiinnostavien tutkimustulosten valossa leikin monista positiivisista vaikutuksista niin koiraan, ihmiseen kuin koirakon suhteeseenkin. En itse tiennyt, että tutkimuksen mukaan palkkaustarkoituksessa käytetty leikki aiheuttaa stressihormonien kohoamista, mutta leikki ihan muuten vain ei aiheuta sitä! 

Sukka on yksi meidän lempileluista!

Blogin mukaan tärkeää on myös se, että leikki muuntuu koko ajan. Jos heittää koiralle palloa monotonisesti puoli tuntia putkeen, tuloksena voi olla stressaantunut koira. Mutta jos leikki muuntuu ja muuttuu, se aiheuttaakin mielihyvähormonien lisätuotantoa :)

Kun Unikko tuli meille, olin lukenut Tuire Kaimion Pennun kasvatus -kirjasta, että riehumisleikkejä pitää olla erittäin kohtuullisesti, ja että riehuminen ja jahtaaminen aiheuttavat stressivyöryn pienessä pennussa. Muistan elävästi, että Kaimion suositus oli, ettei raisun pennun kanssa kannata välttämättä leikkiä riehumisleikkejä ollenkaan. Koetimme noudattaa tätä tunnollisesti, koska Unikko oli ihan riittävän kiihtyvä ja intensiivinen. Sen myötä opimme leikkimään etsintäleikkejä, joista onkin ollut tosi paljon iloa. Kirjan neuvo oli siis hyvä, joskin sen toteuttaminen oli osin melko vaikeaa. Ei me millään pystytty riehumisleikkejä välttämään kokonaan.

Olenkin miettinyt, että todella liikunnallisen ja paljon nimenomaan fyysistä toimintaa vaativan koiran kanssa on omasta mielestäni mahdotonta olla leikkimättä repimis- ja jahtaamisleikkejä. En usko, että Unikon temperamentti olisi tuosta muuttunut mihinkään, vaikka olisimme olleet leikkimättä noita ns. riehumisleikkejä. Ei se olisi muuttunut yhtään rauhallisemmaksi. Mitä enemmän olen Unikkoon tutustunut, sitä enemmän olen tullut tulokseen, että se vaatii fyysistä aktiviteettia ja kertakaikkiaan nauttii noista riehumisista niin paljon, etten voi niitä siltä kieltää. Eikä siitä olisi mielestäni hyötyäkään, koska kun Unikko pääsee purkamaan energiaansa metsässä juoksemalla, jahtaamalla ja kepeistä taistelemalla, se on silminnähden rauhoittunut ja ottaa lenkin jälkeen unet. Se ei myöskään tyydy remmilenkkeihin, vaan pitemmällä remmilenkillä se alkaa jossain vaiheessa hyppiä ja kerjätä leikkiä. Ja uskon vakaasti, että se tekee niin, koska se on siitä niin kivaa ja sille tarpeellista. Pelkkä kuljeskelu ja haistelu ei vaan millään riitä.

Toki liikaa on liikaa, ihan niin kuin kaikessa. En halua Unikosta pallohullua, jolla päässä napsahtaa pallon nähdessään ;) Keppihullu siitä tuli nyt uudestaan: sen keppihimot olivat vähän hillitympiä, kun se oli täyttänyt vuoden, mutta 1 v 3 kk kohdalla alkoi pentupöljäilyt uudestaan. Vaikka välillä maa oli tammi-helmikuussa lumen peitossa eikä keppejä ollut saatavilla pariin viikkoon, alkoi keppihullutus uudestaan heti, kun niitä oli taas näkyvillä.

Voitaisko me jo leikkiä?

Pitää vielä todeta, että meillä myös leikitään ja treenataan siten, että Unikon päänuppi saa aktivointia. Me ollaan tehty hajutreeniä ja esim. metsässä piilotetun kepin etsiminen näyttää sitä oikeasti rauhoittavan. Mutta en täysin allekirjoita sitä, että vain haju- tai aivotyöskentely olisi oikotie onneen, tai rauhalliseen ja tyytyväiseen koiraan. Aktiivinen koira vaatii myös fyysistä aktiviteettiä ja lelusta taisteleminen antaa sille mahdollisuuden mitellä voimiaan ja käyttää kehoaan.

On toki muitakin vaihtoehtoja, kuten juoksemista vaativat harrastuslajit, agilityt, viestit sun muut. Niitä en kuitenkaan pääsisi tekemään päivittäin, joten metsässä juokseminen ja riehumisleikit (etsintäleikkien ja esim. rally-toko- tai tempputreenien lisäksi) ovat ne meidän tavat kuluttaa tuota uskomatonta määrää fyysistä energiaa :) Agilityä on sitten vielä mausteeksi.

Tämä mahtava kirjoitus Kiran blogissa myös sai minut entistä vakuuttuneemmaksi, että kiihkeä koira tarvitsee tapoja olla kiihkeä luvan kanssa. Ehkä kiihkeät leikit myös vahvistavat tuota kiihkeyttä, en osaa sanoa, mutta ainakaan kiihkeyttä ei pysty koirasta sammuttamaan. Jos koira on kiihkeä, siitä ei voi "tehdä" rauhallista. Meillekin voisi sopia vetojuoksu, jotta Unikko pääsisi välillä myös fyysisesti väsymään. Mutta ei me silti leikeistämme luovuta.

Olikin ihanaa näiden blogi-kirjoitusten avulla saada synninpäästö niille riehumis- ja heittelyleikeille, joita meillä leikitään paljon kaiken muun touhun ohessa. Leikkiminen on sitä paitsi meistä kaikista tosi kivaa ;)

Ps. Mielestäni leikkiminen on siksikin niin tärkeää, koska meillä ei ole muita koiria, on meidän tehtävämme olla Unikon seurana. Ihan niin kuin sekin on meidän seuranamme.