Temperamentti - mitä se oikein on?

Olen ollut jo blogin aloittamisesta lähtien aikeissa kirjoittaa auki ajatuksiani koirien temperamenteista. Aihe on sikäli haastava, ettei siitä ole kovinkaan helppoa löytää tietoa. Aloitan kuitenkin alusta, eli tämä kirjoitus pohjustaakin sitä, mitä koko käsite temperamentti oikein tarkoittaa. Aihe on sikäli kiinnostava, että psykologiassa ja koirien luonteiden tulkitsemisessa sama sana ei tarkoita ollenkaan samaa asiaa, kuten pian selitän.

Rauhallinen ja kiihkeä samassa paketissa - sekin on temperamenttia!

Miksi aiheen pitäisi kiinnostaa koiranomistajaa? 

Siksi, että niin jokainen ihminen kuin koirakin saa geeniperimässään jonkinlaisen temperamentin, joka säätelee sitä, miten kukin yksilö ympäristöönsä suhtautuu. Tämä on täysin yksilöllistä ja pysyvää läpi elämän. Vaikka ympäristö vaikuttaa, ovat temperamenttipiirteet pysyviä. Koirien kohdalla korostetaan aina kasvuympäristön ja emän merkitystä valtavasti. Ja niillä onkin merkitystä. Totuus on kuitenkin se, että koira saa myös perimässään tietyt temperamenttipiirteet, eikä niitä voi kokonaan muuttaa, vaikka niiden ilmeneminen voi muuttua. Esimerkiksi Unikon suhtautuminen uusiin ihmisiin on muuttunut kolmen vuoden aikana paljon, mutta siitä ei koskaan tule välitöntä kaikkia rakastavaa sylikoiraa, vaan se haluaa aina pitää oman tilansa vieraiden seurassa.

Temperamentti tarjoaa siis yhden työkalun ymmärtää omaa koiraansa (ja itseään!) ja sen käytöstä yhä syvällisemmin.

Mitä temperamentilla tarkoitetaan arkikielessä?

Arkikielessä temperamentilla tarkoitetaan usein sitä, kun joku on "temperamenttinen" eli tuittu, kiivas tai osoittaa tunteensa selvästi ja suurella palolla. Joskus se on jopa kiertoilmaisu hankalalle ihmiselle. 

Koiramaailmassa puolestaan temperamentti lienee tutuin luonnetestistä, jonka yksi osio mittaa koiran temperamenttia. Luonnetestissä temperamentilla tarkoitetaan koiran vilkkautta ja huomiokyvyn nopeutta eli tarkkaavaisuutta. Siis sitä miten vilkkaasti tai hitaasti se reagoi ympäristön ärsykkeisiin ja miten se niihin sopeutuu.

Tässä kirjoituksessa ei kuitenkaan keskitytä kumpaakaan näistä tyypillisestä määritelmästä, vaan sovelletaan ihmisten temperamenttitutkimuksen tuloksia koirien synnynnäisten luonteenpiirteiden eli temperamenttien pohdinnassa. Tiedän, että ihmistutkimuksen soveltaminen muihin nisäkkäisiin sisältää omat ongelmansa enkä halua inhimillistää koiria. Kyse on kuitenkin synnynnäisistä, perinnöllisistä ominaisuuksista, jotka ovat kehityshistoriallisesti vanhoja. Me nisäkkäät olemme alunperin samasta puusta veistettyjä, eikä mielestäni ole kaukaa haettua olettaa, että koiran ja ihmisen ujoudella on sama kehityshistoriallinen alkuperänsä, kuten esimerkiksi pelon tunteilla. Tarkoitukseni on myös kaivaa myöhempiin postauksiin tieteellistä tutkimusta koirien temperamenteista.

Kesä on kivaa, temperamentista viis!

Huomautus: en käsittele tässä kirjoituksessa koirien kognitiota tai muuta ns. mielen toimintaa. Temperamentti määrittää pikemminkin tunnereaktioit esimerkiksi uusissa tilanteissa, ei ymmärrystä, älykkyyttä tai tilanteen kognitiivista käsittelyä.

Mitä temperamentilla tarkoitetaan psykologiassa?

Temperamentti määritellään psykologisessa tutkimuksessa joukkona synnynnäisiä taipumuksia tai valmiuksia, jotka ohjaavat sitä, miten yksilö reagoi ympäristöönsä. Persoonallisuus voidaan nähdä syntyvän juuri temperamentin ja ympäristön yhteispelin tuloksena. Kyseessä on siis käyttäytymistyyli tai -tapa, jolla yksilö toimii tai reagoi ympäristön ärsykkeisiin. 

Kyseessä ei ole motivaatioon, osaamiseen tai kykyihin liittyvä piirre, vaan pikemminkin temperamentti kuvaa kuinka jokin asia tehdään tai kohdataan: joku on hyvin nopeatempoinen, toiselle kestää pitkään tottua muutoksiin, kolmas ujostelee vieraita tilanteita, neljäs hyppää suoraan päin mihin tahansa uuteen, viides kokee ja ilmaisee tunteitaan hyvin voimallisesti, kuudes puolestaan on rauhallisen verkkainen, eikä näytä hötkyyntyvän mistään. Nämä kaikki ovat temperamenttipiirteitä ja näitä kaikkia piirteitä voidaan nähdä myös koirissa.

Temperamentin on tutkimuksissa havaittu olevan hyvin pysyvä. Kaikenkaikkiaan temperamentilla on vahva biologinen ja synnynnäinen pohja, johon yksilö ei oikeastaan voi vaikuttaa. Sen sijaan varsinkin aikuinen voi vaikuttaa siihen, miten temperamentti ilmenee tai miten itse omaan temperamenttiinsa reagoi. Usein kuitenkin kasvuympäristö muokkaa reagointia vahvalla kädellä niin ihmisten kuin koirienkin kohdalla ja ihmiset ovat usein tapojensa ja automaattisten tunnereaktioidensa "orjia". Temperamentti on siis synnynnäistä, vaikka ympäristö sitä ohjaakin. Kukaan ei voi valita temperamenttiaan.

Ihmisten osalta temperamenttia on tutkittu melko paljon ja suosittelen erittäin lämpimästi Liisa Keltikangas-Järvisen teoksia Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys sekä Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Pohjaan myös ylläolevan temperamentin määritelmän Keltikangas-Järvisen Temperamentti-teokseen.

"Ihana karahka tuolla suolammessa!"

Minkälaisia temperamentteja on?

Temperamentti ei ole yksi tietty ominaisuus, vaan liuta erilaisia piirteitä. Ei voida siis puhua esimerkiksi onko jollakulla enemmän vai vähemmän temperamenttia, vaan on eriteltävä, mistä tietystä temperamenttipiirteestä puhutaan. On myös erittäin tärkeää huomata, ettei ole olemassa hyvää tai huonoa temperamenttia, vaan vain erilaisia temperamentteja, jotka sopivat paremmin tai huonommin ympäristön odotuksiin ja esimerkiksi vallitsevaan kulttuurin. Ujo lapsi sopii suomalaiseen kulttuuriin luultavasti huomattavasti paremmin kuin amerikkalaiseen. 

Tarkoitukseni on kuvata eri temperamenttipiirteitä myöhemmin hieman tarkemmin, mutta tähän postaukseen ne eivät mahdu.

Miksi temperamentti kiinnostaa?

Kiinnostuin alunperin temperamentista ihan ihmisten näkökulmasta, ymmärtääkseni itseäni ja muita. Samoihin aikoihin kun Unikko oli pentu, satuin myös lukemaan yllämainitut Keltikangas-Järvisen teokset ja löysin sieltä paljon yhtymäkohtia Unikon käytökseen ja luonteenpiirteisiin. Ihmisten ns. ujoa, estynyttä tai varautunutta temperamenttia on tutkittu paljon ja sen avulla oli helpompi ymmärtää, miksi pentu haluaa vetäytyä, mennä karkuun tai pitää etäisyyttä uusia tilanteita kohdatessaan. Unikko kun ei ollut löytökoira tai traumatisoitunut, vaan hyvistä oloista ja hyvän emon hoidossa kasvanut pentu. Mikään ympäristötrauma ei voinut selittää Unikon käytöstä 9 viikkoisena, mutta temperamentti sen sijaan saattoi.

On edelleen syytä korostaa, etten vedä yhtäläisyysmerkkejä ihmisen ja koiran temperamenttien tai persoonallisuuden piirteiden välille. On kuitenkin kiehtovaa vertailla ihmisten ja eläinten käytöstä erityisesti tällaisten perinnöllisten, synnynnäisten ja kehityshistoriallisesti vanhojen piirteiden osalta.
 
Koirien temperamenteista on tutkimuksia, joihin minulla on toive päästä pureutumaan jossain vaiheessa, mutta tässä kohtaa tyydyn toteamaan, ettei populaaria tiedekirjallisuutta eläinten temperamenteista näytä juurikaan olevan.

Ole rodullesi uskollinen - ja ylipäätään itsellesi

Lopetan tämän blogikirjoituksen Maaret Kallion Lujasti lempeä blogiin, jossa Maaret Kallio kirjoittaa:

"Niin kuin koiraroduilla on ominaispiirteensä, on myös ihmisillä omat synnynnäiset temperamenttipiirteensä, joita olisi osattava kunnioittaa. Nämä persoonan pohjaa määrittävät taipumukset näkyvät meissä jo vauvoina ja pysyvät kohtuullisen vahvasti läpi elämän. -- 
Uskollisuus yksilöllisille ominaisuuksille tarkoittaa taipumista omalle itselle. On tärkeämpää pohtia, millainen on kuin millaiseksi pitäisi tulla. Elämänhallintaa voi lisätä itsetuntemuksen myötä: kun tuntee itsensä, voi myös ottaa enemmän vastuuta itsestään. Kun on itselleen kaikkinensa totta, on helpompi tehdä myös tilaa toisille. Rodulleen uskollisena, mutta toisia kunnioittaen."

Blogi valottaa hienosti sitä, mistä temperamentissa on kyse, suosittelen lämpimästi lukemaan niin itse- kuin koiratuntemuksenkin kannalta!

Ole uskollinen itsellesi ja minulle. Ja koita ymmärtää minua niin hyvin kuin taidat!